Janne Ahonen – Kuningaskotka Ei Katoa Mihinkään
Janne Ahonen on niitä urheilijoita, joista riittää tarinoita vaikka et olisi ikinä katsonut mäkiviikkoa minuuttiakaan. Se “naama ei värähdä” -tyyppi, joka teki tulosta kuin kone… ja silti jäi aina vähän sellainen fiilis, että häneltä puuttui yksi kruunu.
Ja silti – kun mäkihypystä puhutaan Suomessa, jonkun on pakko sanoa “Ahonen”. Aina.
Olympialaiset – se puuttuva henkilökohtainen mitali
Ahonen kilpaili olympialaisissa pitkällä kaarella Lillehammerista 1994 aina Pyeongchangiin 2018. Jos haluat pelkän tiivistelmän: hän nappasi kaksi olympiahopeaa joukkuekisasta (2002 ja 2006), mutta henkilökohtainen olympiamitali jäi haaveeksi.
Ja se tekee tästä vielä dramaattisempaa: Ahonen oli normaalimäessä neljäs peräti kolme kertaa (1998, 2002 ja 2010). Kolme kertaa neljäs. Siinä on jo oma lajinsa, “olympiakirous”-osasto.
Lisäksi Ahonen kantoi Suomen lippua olympialaisten avajaisissa – Naganossa 1998 ja uudestaan Pyeongchangissa 2018. Olympialaisista löytyy hyvä koonti Olympics.comin urheilijaprofiilista.
Miksi Janne Ahonen on taas otsikoissa?
Посмотреть эту публикацию в Instagram
Yksi syy on ihan yksinkertainen: Ahonen ei oikeasti poistu lajista. Hän on ollut viime vuosina paljon esillä asiantuntijana, ja varsinkin varustesääntöihin ja pukuihin liittyvissä jutuissa hänen kommenttejaan kuunnellaan eri korvalla. Kun mäkihypyn ympärillä kuohuu, Ahonen on usein se tyyppi, joka sanoo ääneen sen mitä moni miettii.
Esimerkiksi Norjan pukukohun jälkimainingeissa Ahonen totesi Ylelle aika suoraan, että “pukuskandaali näkyy” tuloksissa.
Ja kyllä – myös yksityiselämä on noussut otsikoihin viime vuosina. Kun urheilija on niin tunnettu, pienikin muutos arjessa muuttuu heti “uutiseksi”.
Ura – kylmä hermo, kovat näytöt
Ahosen ura on käytännössä oppikirja siitä, miten rakennetaan legenda: pitkä, tasainen, ja parhaimmillaan ihan brutaali. Hän debytoi maailmancupissa jo 1992, otti ensimmäisen maailmancup-voittonsa 1993 ja keräsi urallaan 36 osakilpailuvoittoa sekä 108 palkintokorokesijaa.
Huippuvuodet osuivat erityisesti 2000-luvun alkuun. Ahonen voitti maailmancupin kokonaiskilpailun kaksi kertaa peräkkäin (2003-2004 ja 2004-2005) ja teki Keski-Euroopan mäkiviikosta oman leikkikenttänsä – hän on edelleen ainoa viisinkertainen mäkiviikon kokonaisvoittaja (1998-1999, 2002-2003, 2004-2005, 2005-2006 ja 2007-2008).
Arvokisoissa tuli myös se “oikea” kirkkaus: henkilökohtaiset MM-kullat Trondheimista 1997 (normaalimäki) ja Oberstdorfista 2005 (suurmäki). Joukkuekisoista kertyi lisäksi maailmanmestaruuksia ja kasa mitaleita – Ahonen oli pitkään Suomen mäkijoukkueen kivijalka, se jonka varaan rakennettiin.
@fisskijumping Legendary! Janne Ahonen 🇫🇮 was 🐐 #fisskijumping #skijumping #janneahonen #flying #wintersport ♬ original sound – FIS Ski Jumping World Cup
Uran kohokohdat – nopea taulukko
| Vuosi | Kilpailu | Tulos / saavutus |
|---|---|---|
| 1997 | MM Trondheim (normaalimäki) | Kultaa – henkilökohtainen maailmanmestaruus |
| 1998-1999 | Keski-Euroopan mäkiviikko | Kokonaisvoitto (1/5) |
| 2002 | Olympialaiset Salt Lake City | Hopeaa – joukkuemäki |
| 2003-2004 | Maailmancup (kokonaiskilpailu) | Kokonaisvoitto |
| 2004-2005 | Maailmancup (kokonaiskilpailu) | Kokonaisvoitto (toinen peräkkäinen) |
| 2005 | MM Oberstdorf (suurmäki) | Kultaa – henkilökohtainen maailmanmestaruus |
| 2006 | Olympialaiset Torino | Hopeaa – joukkuemäki |
| 2007-2008 | Keski-Euroopan mäkiviikko | Kokonaisvoitto (5/5 – ennätys) |
| 2018 | Olympialaiset Pyeongchang | Viimeiset olympiakisat – mukana myös avajaisissa lipunkantajana |
Janne Ahosen perhe ja henkilökohtainen elämä
Ahonen avioitui Tiia Monica Ahosen (o.s. Jakobsson) kanssa vuonna 2004. Perheeseen syntyi kaksi poikaa: Mico (s. 2001) ja Milo (s. 2008). Mico on ollut myös itse julkisuudessa mäkihyppynsä takia, ja Janne on ollut mukana valmentamassa ja tukemassa poikansa uraa – aika luonnollista, kun kotona on eletty mäkeä käytännössä koko elämä.
Perhe-elämä ei ole koskaan ollut Ahosella mitään “some-sirkusta”, enemmän sellaista suomalaista perusmeininkiä – pidetään omat asiat omana asiana, kunnes media päättää toisin.
Yksi lainaus, joka kertoo paljon
Kun Ahosen pojasta Micosta alettiin tehdä otsikoita ja “seuraavaa Jannea”, Ahonen yritti vetää jarrua päälle ja palauttaa jutun maan pinnalle. Ylen haastattelussa hän sanoi näin:
“Sen uskallan sanoa, että poika hyppää paremmin kuin isänsä, mutta tuleeko pärjäämään paremmin kuin isänsä, se jää nähtäväksi.”
Tuossa on Ahonen tiivistettynä: rehellinen, vähän kuiva, ja samalla ihan selvästi isä, joka haluaa suojella lastaan turhalta paineelta.
Eläke? Kilpailueläke ehkä – mutta hyppääminen ei lopu
Ahonen vahvisti lokakuussa 2018, että kilpailu-ura on ohi. Mutta tyyliin “älkää nyt kuvitelko liikoja”: hän sanoi suoraan, ettei lopeta mäkihyppyä koskaan – hän vain lopettaa kilpailemisen. FIS:n uutinen tiivistää tämän hyvin: Janne Ahonen ends his career.
Arjessa Ahonen ei ole jäänyt sohvalle tuijottamaan vanhoja hyppyjä. Hän on tehnyt töitä Lahdessa Suomen Moottoripyörämuseossa, pyörinyt moottoriurheilun ja kiihdytysajon ympärillä, ja jatkanut mäkihypyn seuraamista sisältä päin – välillä jopa liiankin suorasanaisesti.
Ja jos mietit, palaako hän vielä joskus “ihan oikeasti” takaisin? No… tämän kaverin kohdalla en laittaisi vetoa pöytään kumpaankaan suuntaan.
